Viimeinen | Kartasto
Savu E. Korteniemen näyttely on osa Viimeinen -projektia, jonka lähtökohtana on kuoleman ja pohjoisen samaistaminen itämerensuomalaisessa mytologiassa. Kartasto -näyttelyssä etsin näkymättömän maantiedettä, myyttisen ja reaalisen paikkatiedon risteämisiä. Maiseman merkityksiin kätkeytyy tarinoita kulttuurien ja maailmankatsomusten välisestä rajanvedosta, vallankäytöstä ja väkivallasta. Norjan Finnmarkissa Jäämeren rannalla, Ultima Thulenakin tunnetussa paikassa sijaitseva Domen -tunturi (saameksi Duommâ) liittyy alueella 1600-luvulla riehuneisiin noitavainoihin, jolloin uskottiin että vuorelta löytyy sisäänpääsy helvettiin. Reformoidun kristikunnan noitavuori ja helvetinportti -uskomusten takaa pilkottaa ikivanha myytti pohjoisessa sijaitsevasta maailmanvuoresta.
Vastaavasti Muoniossa sijaitsevaa Pakasaivoa kutsutaan nykykartoissakin ”Lapin helvetiksi”. Helvettimielikuvat liittyvät uskomukseen kaksipohjaisista saivojärvistä kulkureitteinä aliseen maailmaan. Toki saivojärviä on Lapissa muitakin, mutta helvetti-statuksen Pakasaivo on saanut siksi, että tämä äkkijyrkkien kallioseinämien muodostaman kirnun syvyyksissä uinuva järvi on ”niin kolo paikka”. Pakasaivon merkityksen voisi kuitenkin sanoittaa toisinkin: kyseessä on saamelainen sukuvainajala. Saamelaiset ovat ajatelleet saivon toisella puolella olevan maan ennemmin paratiisin kaltaiseksi yltäkylläisyyden paikaksi.
Viimeinen -projektiin kuuluvat myös aiemmat näyttelyt ja teoskokonaisuudet Ensimmäiset kuvat, Sinipiika & Anni-tyttö sekä ympäristöteos Maailman kantajat I – III, joka on nähtävillä Kirkkolammen puistossa, Rovaniemellä.
Tuonpuoleisen kohtaamista sekä kalevalan ja runolaulujen suhdetta pohtiva artikkeli Kuluneita käärinliinoja ja tuoreita haavoja: Aino-tarusta Anni-tyttöön julkaistiin Kaltiossa 1/20.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
Taiteilijan kotisivut: www.korteniemi.eu
Taiteilijan yhteystiedot: savu(at)korteniemi.eu
